Ahtialan Asema

Lähes sata vuotta kohtaamisia

Ahtialan asema on ollut kohtaamisten paikka lähes sadan vuoden ajan.

Ennen tänne saavuttiin junalla hakemaan postia ja paketteja, lähettämään tavaraa tai matkustamaan Lahteen töihin, asioille ja kouluun. Nykyään asemalle tullaan puutarhan, tapahtumien ja yhdessä tekemisen vuoksi. Paikka on muuttunut, mutta sen tärkein tehtävä on säilynyt.

Ennen rautatietä täällä lainehti Yoldianmeri. Maan kohoaminen paljasti savimaan, jolle syntyivät pellot ja niityt. Vuonna 1930 tähän maisemaan valmistui Ahtialan rautatiepysäkki, yksi Lahti–Heinola -radan uusista liikennepaikoista. Rata vihittiin käyttöön vuonna 1932, jolloin tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud puolisoineen matkusti juhlavalla avajaisjunalla koko rataosuuden.

Ahtialan rakennukset suunnitteli Valtionrautateiden arkkitehti Thure Hellström. Hänen vuonna 1929 laatimansa piirustukset kuuluivat Suomen ensimmäisiin asemarakennusten tyyppipiirustuksiin, joiden mukaan rakennettiin samanlaisia rakennuskokonaisuuksia eri puolille maata. Lahti–Heinola -radan varrella niitä valmistui neljä peräkkäin, ja kaikki ovat edelleen olemassa. Ahtialan asemakokonaisuus on maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.

Ahtialan rautatiepysäkillä oli tärkeä merkitys kylän elämässä. Täältä ostettiin junaliput, haettiin posti ja paketit, lähetettiin tavaraa ja matkustettiin Lahteen töihin, asioille ja kouluun. Moni koululainen kulki kuukausilipulla Lahteen kouluun.

Asemarakennuksessa sijaitsi myös asemapäällikkö Miettisen asunto. Pihapiiriin kuuluivat talousrakennus, sauna, maakellari, kaivo ja alkuperäinen ulkohuussi, joka palvelee vieraita edelleen. Ratavartijan talolla oli oma pihapiirinsä rakennuksineen.

Monta tarinaa

Ahtialaan liittyy myös monta tarinaa. Yksi tunnetuimmista kertoo maakellarista. Rakennustöissä käytettiin Ahtialan sivuvankilan vankeja, jotka rakensivat sekä rataa että aseman rakennuksia. Eräänä talvena asemapäällikkö Miettinen ja ratavahti Malminen yrittivät lämmittää maakellaria, jotta perunat ja marjat eivät jäätyisi. Piippu ei kuitenkaan vetänyt. Keväällä selvisi syy: muurari oli muurannut kellarin piipun umpeen pienenä kepposena.

Valtionrautatiet rakensivat paljon enemmän kuin raiteita. Rautatiellä oli myös valistuksellinen tarkoitus. Asemien rakennuksilla ja puutarhoilla haluttiin näyttää mallia siitä, miten voidaan rakentaa hyvin, kauniisti ja kestävästi sekä kannustaa ihmisiä perustamaan omia puutarhoja. Valtionrautateillä oli oma ylipuutarhuri ja Nuppulinnan taimisto, josta asemille toimitettiin puut, pensaat ja kukat. Asemien kesken järjestettiin vuosittain myös puutarhakilpailuja. Tästä perinteestä on lähtöisin myös rautatieomenapuu Malus hyvingiensis.

Ahtialan ratapuisto rakennettiin vasta vuonna 1962. Se oli pieni mutta huolella suunniteltu kokonaisuus: hiekkapiha, sorakäytävä, lipputanko, perennapenkki ja kolme rautatieomenapuuta. Niistä yksi kasvaa paikalla edelleen.

Matkustajaliikenne päättyi vuonna 1968 linja-autoliikenteen yleistyessä. Asema hiljeni, mutta rakennukset säilyivät.

Uusi luku

Vuonna 2010 Ahtialan asema sai uuden luvun, kun ostin valtiolta hehtaarin tontin ja 6 asemarakennusta.

Aluksi olin itse täällä vieras, mutta monelle muulle paikka oli täynnä muistoja. Pihalle poikkesi ihmisiä, jotka olivat kulkeneet tästä lapsena kouluun, odottaneet junaa, hakeneet postia tai asuneet lähistöllä. Asema oli heille tärkeä.

Halusin avata aseman jälleen ihmisille.

Rakennuksia alettiin kunnostaa niiden historiaa kunnioittaen. Vanhan ratapuiston sorapiha kaivettiin jälleen esiin, polku käännettiin radalta kohti peltoa ja entisestä niitystä alkoi kasvaa puutarha.

Yhdessä naapuruston kanssa järjestimme kahdeksan vuoden ajan yhteisöllisiä, maksuttomia tapahtumia, markkinoita ja avoimien ovien päiviä. Aseman odotushuoneessa juotiin taas kahvia, paikalliset tuotteet löysivät myyntipaikan ja höyryjunan vihellys kuului jälleen, kun museojunat alkoivat pysähtyä Ahtialassa vuonna 2011. Tuhannet ihmiset vierailivat asemalla tutustumassa ja muistelemassa.

Moni kävijä astui odotushuoneeseen vuosikymmenten jälkeen. Usein ensimmäinen kommentti oli hymyillen: "Tämähän on paljon pienempi kuin muistin."

Nyt Ahtialan asema on yritys, jossa järjestetään puutarhakursseja, tapahtumia, konstellaatioita ja kohtaamisia. 

Tavallaan ympyrä on sulkeutunut. Asemalla, jossa VR aikanaan levitti hyvää rakentamista ja puutarhakulttuuria, jaetaan nyt kokemusta luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta, kestävistä kasveista ja paikan omien vahvuuksien ymmärtämisestä.

Ahtialan asema on edelleen paikka, jossa ihmiset kohtaavat.

Outi Hurskainen