Kirjoittaja
Outi Hurskainen | 20.11.2026

Keittiön pöydän ääressä

Keittiön pöydän ääressä

Tänään Ahtialan asemalla kävi yli kahdeksankymmentävuotias ihminen, jonka olin tavannut aikaisemmin vain kerran. Hän on puutarhuri, suunnittelija ja luova ihminen. Meissä on paljon samaa.

Kiertelimme vähän asemalla ja istuimme sitten keittiön pöydän ääreen. Puhuimme pitkään. Lähtiessään hän oli aivan ällistynyt siitä, mitä oli keskustelumme aikana oivaltanut omasta elämästään. Hän oli alkanut ymmärtää, miksi oli tehnyt tiettyjä valintoja ja miten näennäisesti sattumanvaraiset tapahtumat olivat kuljettaneet häntä juuri siihen, missä hän nyt on. Hän oli tyytyväinen elämäänsä ja kulkemaansa polkuun.

Myöhemmin hän lähetti viestin. Häntä nolotti, että hän oli puhunut niin paljon itsestään eikä ollut antanut minulle juuri lainkaan tilaa.

Minä vastasin olevani iloinen siitä, että tämä paikka sai hänen kielensä kannat irtoamaan. Ja erityisen iloinen siitä, että vierailu oli tuottanut oivalluksia hänestä itsestään. Sillä juuri sitä olen ajatellut yrityksessäni mahdollistavani.

Olen miettinyt, miten yhdistäisin puutarhanhoidon ja konstellaation niin, että ihminen voisi tekemisen lomassa oivaltaa jotakin itsestään. Olen sanonut monta kertaa, että näennäisesti me hoidamme puutarhaa, mutta oikeasti me hoidamme itseämme.

Ja nyt se tapahtui aivan itsestään. Ilman puutarhatöitä. Ilman konstellaatiota. Ilman mitään järjestettyä ohjelmaa. Vain istumalla keittiön pöydän ääressä ihan tavallisena päivänä.

Hän kirjoitti minulle vielä:

”Varmaankin paikassasi, ja sinussa, ja tavassasi kohdata toinen ihminen, on jotakin poikkeuksellista. Jotakin, mikä saa keskustelukumppanisi oivaltamaan itsestään jotakin tärkeää ja antaa luvan katsoa itseään pintaa syvemmältä ja myös ilmaista sen ääneen.”

Minä olen alusta asti havainnut kuinka tämä paikka pysäyttää ihmisen. Kun istuu keittiön pöydän ääreen, aika pysähtyy. Ja ihminen. Siinä voi istua vaikka kuinka kauan. Sen ovat huomanneet nuoretkin.

Se, että kaksi ihmistä istuu keittiön pöydän ääressä.

Molemmat saavat olla juuri sitä, mitä ovat. Ja se riittää.

Tilaa uutiskirje

Saat tietoa Ahtialan Aseman kursseista, työpajoista, tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista. Kirjeissä jaan myös puutarhan kuulumisia, vuodenaikojen mukana syntyviä havaintoja, käytännön vinkkejä ja ajatuksia aseman arjesta. Uutiskirje ilmestyy silloin, kun asemalta on jotain kertomisen arvoista – ei turhan usein.

Tervetuloa mukaan Ahtialan Aseman tarinaan.